torstai 9. toukokuuta 2013

Mätsärit Oulunkylässä

Mun kengät ja Luna :D
Oltiin tänään mätsäreissä Oulunkylässä
harjoittelemassa tuleviin kisoihin. Viime kisoista onkin kulunut melkein puoli vuotta ja viime mätsäreistä on mennyt sitäkin pidempi aika.

Mätsärit olivat tosi kivasti järjestetty ja kaikki sujui tosi hyvin kivassa säässä. Meillä tuloksena oli punainen nauha, ei sijoitusta.
 Paikalla oli toinenkin japsi Kida ja Volpino Italiano Chiara. Volpinon omistajalla oli myös Mitteli Milo johon Luna rakastui, niinkuin myös Milo Lunaan. Harmi ettei tullut kameraa mukaan, olisi saanut hyvät kuvat Lunan ja Milon halailusta. Marianne otti muutaman kuvan Lunasta puhelimella kun multa jäi sekin kotiin..

Kehäkäytös oli taattua Lunaa; etutassut huiskivat ylös-alas ja niska vinossa se katsoi minuun. Jos se katsoisi suoraan eteenpäin niin silloin se ei nostelisi tassujakaan. Neiti on niin herkkusuu että pitää niskat vinossa katella jos tippuisi jotain. Oma vikahan se on mutta pitäs keksiä jotain miten siitä pääsisi eroon..
Reilun viikon päästä on erikoisnäyttely Jämsässä ja seuraavana päivänä Lahden ryhmänäyttely.
Paljon harjoitusta ni eiköhän jossain vaiheessa liihoteta kehässä eikä enää tassutella. ;)




sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kissojen tarina.

Ajattelin että tällä kertaa voisin kirjoittaa vähän meijän kissoista, kun on tullut enempi kirjoitettua Lunan tekemisistä.

Meillä siis asustaa kissat Olga ja Elmeri, he ovat seikkaileet muutamissa aijemmissa teksteissä. Molemmat ovat maatiaiskissoja, toinen on pelastettu äidin työkaverilta ja toinen löytöeläintalosta.

Olga neiti.

Olga oli 8kk kun se tuli meille ja tosi arka. Se oli ollut jossain tappelussa ja siksi siltä oli ajeltu toisesta kyljestä karvoja pois. Ajan mittaan se kotiutui ja paljastui että se on pikku riiviö, juoksi pitkin kämppää ja saattoi yhtäkkiä huitasta tassulla jalkaan ja juosta pois. Se ei myöskään antanut nukkua aamulla pitkään; se juoksi sängyssä mun vieressä edestakas ja sitten lässähti naamalle ja kun sen ajoi pois, se tuli ja teki saman uudestaan. Tai sitten ovea raapi tassuillaan vaikkei se ollut edes kiinni. Arght niin ärsyttävää mutta aika hauskaa :D

Ajateltiin että "hei otetaan sille kaveriksi toinen kissa jonka kanssa se vois leikkiä". Olga nimittäin tuli kahden hoitokissan kanssa ihan hyvin toimeen. Joten meille tuli iihana poikakissa Elmeri. Elmeri on nyt 8-9 vuotias uros kissa. Elmeri on tosi sosiaalinen, tulee syliin, kävelee päältä, naukuu paljon, illalla tulee päälle makaamaan, sillä on aina nälkä ja se on tosi leikkisä. Kunnon "huomiohuora". Elmeri ei Olgaa ujostellut, se suoraan meni Olgaa haistelemaan mutta Olga ei tykännytkään Empusta ja siitä tulikin tappelu. Olga pelkäsi Elmeriä niiin paljon että saattoi laskea alleen jos Elmeri jäi tuijottamaan sitä.
Elmeri ulkoilee lammen laiturilla.

Päätettiin että Olga menee äidille asumaan siksi aikaa jotta saadaan tilanne vähän rauhotettua ja että mietitään että mitäs nyt tehdään. Elmeriä sinne ei voinut antaa, koska äiti ei saanut vanhempana ihmisenä nukuttua kun kissa nukkui päällä ja oli niin huomion kipeä. Olga viihtyi äidin luona hyvin ja koska äiti asui lähellä, näin Olgaa tosi usein.

Sitten meille 2 vuotta sitten haettiin Oulusta iiihana japsityllerö Luna Lumputti. Olga oli silloin odottamassa kun tultiin Oulusta kotiin koska oltiin ajateltu että koiran kautta Olga voisi muuttaa myös takaisin kotiin. Elmeri oli siis kaverilla viikon hoidossa että nähdään miten Olga ja Luna tulee toimeen. Ja hyvinhän ne tuli. Söivät samasta kiposta ja leikkivät yhdessä. Hyvin tuli myös Elmeri ja Luna toimeen. Kissat taas eivät edelleen tykänneet toisistaan mutta ei ne tapellutkaan. Kyräilivät toisiaan kokoajan.

Päätettiin että tulee toimeen tai ei, yritetään kunnolla kokeilla mitä tästä tulee. Eihän heti voi olettaakaan että ne mitään parhaita kavereita olisi. Ja itse oltiin tähän tilanteeseen ittemme hankittu.

 Aloitettiin sillä että erotettiin kissat siten että toinen asuu olkkarissa ja toinen keittiössä. Kokeiltiin välillä pitää ovia auki ja pikku hiljaa päästiin siihen että kun ollaan kotona ovia pidetään auki. Mutta vahtia saa ettei yli-innokas Elmeri juokse Olgan luo. Helppoa ei ole ollut mutta se pikku hiljaa palkitsi: ensin jos kissoilla oli nälkä ne ei tapellutkaan vaan kaikki hengaili iloisesti keittiössä ja antoivat haistella toisiaan. Ja ei ne tapelleet silloin kun Luna oli hereillä. Niiden piti vähän katsoa pikkuisen perään myös.

Luna kun kasvoi siitä tuli myös hyvä "poliisi". Elmeri kun yritti vaania Olgaa niin Luna meni sen eteen ja esti sitä näkemästä ja liikkumasta. Elmeri on ollut niin villi ja kovapäinen poika että sitä on saanut montaa kertaa opettaa että ei saa kiusata toista kissaa ja Luna on osallistunut tähän koulutukseen esimerkillisesti. Ei olla sille opetettu mitään että sen pitäisi mennä väliin, vaan on itse mennyt.

Kissathan ei Lunalle mitään tee. Joskus ovat lyöneet tassulla esim pentuna kun Luna liian villisti leikki tai riehui mutta ei ikinä kynsillä. Niillä on iso raapimispuu ja muita piiloja johon ovat paenneet Lunan hepuleita.

Nyt keväällä tapahtui sitten meille se suurin edistys askel, nimittäin Olga joka ei kauheasti uskalla liikkua keittiöstä pois, uskaltautui olkkarin puolelle ja jäi sinne nukkumaan ! Jotain tapahtui pääsiäisen aikoihin ja nyt se on siitä lähtien joka päivä tullut olkkariin, leikkinyt siellä, nukkuu Elmerin raapimispuussa (molempien se on mutta Elmeri siinä yleensä lepäilee) saanut hepuleita vaikka Elmeri on ollut samassa huoneessa. Ne ovat jopa olleet samalla sohvalla. Yksi ilta katsoin elokuvaa sängyllä kun sitten ajattelin nousta hakemaan vettä mutta sitten huomasin että hetkinen toisella puolella minua nukkuu Luna ja Olga, toisella puolella Elmeri. Kaikki samassa sängyssä. Meinasin haljeta onnellisuudesta. :)

Olga ja Elmeri nukkuu samassa sängyssä noinkin lähekkäin !


Nyt meillä on mennyt kaikki hyvin. Öisin pidetään vielä kissoja erillään mahdollisten tappeluiden takia. Voihan olla että eivät enää tappele muttei haluta ottaa riskejä kun kaikki on mennyt nyt niiin hyvin.




Kaikki karvaiset kaverit koolla !

Luna saa kesäisin lenkkikaveriksi Elmerin aina silloin tällöin. 

Empulla on paha tapa: se kiljuu kuin hullu ulos mutta ei pitkää matkaa jaksa kävellä...
Olen niiin iloinen siitä että ollaan näin hyvin edistytty tässä ja vihdoin voidaan olla ihan "normaalisti" sillain että näkee että kaikki voi hyvin ja ehkä nuo kissakaveritkin ovat hyväksyneet toisensa vihdoin. Ja olen saanut mun pienen mustan riehuja kisulin takaisin joka muuten taas on aloittanut aamuherättelyn. 
Tällä hetkellä se on ihan parasta. :)